Koirani jäi keittiön lattialle :(

 

Ajelin Laikan viime viikolla toistamiseen tänä kesänä. Teen näin joka vuosi, kun on riittävän lämmintä, tänä vuonna tukka katosi ensimmäisen kerran jo toukokuussa. Näin tekee aika moni muukin rodun harrastaja, mutta aina silloin tällöin jokunen puudelipuristi tarvitsee nitroja näiden anarkistien hengentuotteiden kanssa. Ilmeisesti viime torstaista alkaen minullakin on yksi villakoira vähemmän, kun sen huolella kaksi kuukautta päkistämät villat jäivät tylysti kasaksi keskelle keittiöni lattiaa. 

Minulle harvemmin päin naamaa sanotaan mitään, luultavasti lähinnä siksi, että olen valikoinut seurani huolella. Tai sitten olen vain tässäkin asiassa niin tabascot hanurissa, että kukaan ei jaksa aukoa päätään. Keräsin kuitenkin jokusen loistavan ajelunvastaisen argumentin yhteen postaukseen. Ne pätevät useimmiten sellaisissa tapauksissa, missä varomaton villakoiran omistaja on kyllä jättänyt koiralleen karvaa, mutta soveltanut ja jättänyt sitä Vääriin Paikkoihin.

"Sitä ei tunnista rotuisekseen."

Vaikka villakoira onkin tunnettu muhkeista karvoistaan, on niidenkin alla koira, jolla on tyypillisesti tietynlainen rakenne ja ilme, puhumattakaan liikkeistä, jotka ovat rodun kohdalla ainutlaatuiset. Jos unohtaa villakoirasta puhuessaan nämä ja muistaa vain karvaisen pintakerroksen, on ote koko rotuun aika heikko.

Sitä paitsi - kenen itsetunto perustuu sille, että koira tunnistetaan juuri tietyn rotuiseksi? Minulle on ihan yksi lysti, vaikka satunnainen kadunmies kysyisi koirieni rotua tai luulisi niitä, herranjestas sentään, sekarotuisiksi. Vaikka villakoira on tunnettu ja yleinen rotu, joka esiintyy leffoissa, mainoksissa ja Voguen sivuilla, aina löytyy ummikoita, jotka eivät sitä tunnista, eivät edes leijonaleikkauksessa.

"Se ei kelpaa näyttelyihin."

Snif. Mikä menetys. Luultavasti siis pallittomat, hammaspuutoksiset ja muutenkin muotopuolet puudelit eivät ole laisinkaan villakoiria? Näyttelyt ovat niin pieni osa koiran elämää, että niille laitetaan monesti ihan kohtuuton painoarvo. Oli sitten väliaikaisesti tai pysyvästi näyttelyihin sopimaton, voi villakoiran kanssa harrastaa montaa muuta lajia. Tai olla harrastamatta, ei sekään nimittäin väärin ole.

"Villakoira tunnetaan turkistaan. Nih."

...ja olisi suotavaa tuntea ennemmin esimerkiksi luonteestaan ja monipuolisista harrastusmahdollisuuksista. Tunnen aika tukun luonteeltaan aivan loistavia villakoiria, iloisia, vilkkaita, sosiaalisia, aktiivisia, mainioita seura- ja harrastuskoiria. Mikä latistus onkaan typistää näin hieno rotu pelkkään karvaan! Tekisi mieli yleistää, että tätä virttä mankuvilla harvoin on mitään kiinnostusta rodun luonnetta ja harrastusominaisuuksia kohtaan, vaan määkijä haluaa useimmiten lähinnä nätin, hajuttoman ja mauttoman koiran juoksemaan ympyrää kehässä.

"Omistaja on laiska paska ja varmaan muutenkin omituinen!!!"

Omalla kohdalla vajaa puolet vuodesta, myönnetään. Sen loppuajan pesen ja trimmaan koirani 4-6 viikon välein, useamminkin, jos tarvis on. En tahdo, että koirani paistuu tai kerää puoli metsää mukanaan, koska minun on mahdollista välttää se. Kesäkelillä ajeltu villakoira on käytännöllisin mahdollinen villakoira. Laika viettää mielellään aikaa vedessä, mudassa, hiekassa ja metsissä kirmaten. Kotiin tullessa se on useimmiten kuiva ja puhdas. Jotenkin käytän sen turkinhoitoon menevän ajan johonkin muuhun, kun se kerran säiden puolesta on mahdollista.

Minulla on pari kaveria, enemmän tai vähemmän näyttelyitä harrastavaa, joiden koirilla on ollut vuosia leijonaleikkaus. Tänä kesänä toisen koira vaihtoi continentaalista nakupelleen ja toisen  skandinaavisesta Miami-tyyliseen kampaukseen. Molempien tyyppien koirat ovat aina tiptop-kunnossa ja niitä pestään ja trimmataan usein. Nytkö niistä omistajaraukoista tuli sitten laiskoja?

Jokaisen villakoiraa harkitsevan tulisi tiedostaa, että rodun mukana tulee aina velvoite hoitaa turkkia ja sen mukaan pitäisi elääkin. Turkinhoito on kuitenkin aina ensisijaisesti koiran terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimista ja vasta toissijaisesti ihmisen esteettisten tarpeiden tyydyttämistä. Toisille tämä tarkoittaa sitä, että koira on lyhyessä turkissa tai kokonaan ajeltu. Minusta on koiran kannalta huomattavasti parempi ratkaisu pitää se takuttomana ja puhtaana lyhytturkkisena kuin antaa pitkän karvan mennä huonoon kuntoon vain siksi, että joku jossain joskus on sanonut, että villakoiralla pitää olla pitkä turkki. Turkin kuukausittainen ajelu tai lyhyeksi saksiminen on ihan yhtä lailla turkinhoitoa kuin näyttelyleijonan puleeraaminen.

Aika moni suosii isovillakoiralla continentaalia siksi, että siinä on vähemmän hoidettavaa karvapinta-alaa kuin skandinaavisessa, joka taas on suosituin trimmi pienemmillä kokomuunnoksilla. Tämä on yleisesti hyväksyttyä. Laiska saa siis olla, mutta vain vähän.

"Se on ruma."

(Sittenhän se vaan mätsää mun naamaan hei!) Ja ajattele, sun koira on koko ajan ruma siellä karvan alla! Aika paha. Villakoira näyttää ajeltuna sirolta, luppakorvaiselta peruskoiralta. Sellainenhan on tunnetusti aika pahannäköinen elukka. Jos taas ongelma on siinä, että villakoirilla on yleisesti niin heikot rakenteet (mikä ei, minun mielestäni, ole aina niin kaukana totuudesta), kannattaisiko sille jalostuksen avuin tehdä jotain eikä peitellä megamokia turkilla?

Sitten tietysti... Joillekin voi tulla shokkina, mutta aika moni koiraharrastaja pitää villakoirien näyttelytrimmejä aivan hillittömän rumina ja ajeltuja villakoiria sentään "ihan koiran näköisinä". Kuka tässä nyt sitten on oikeassa?!

PS.

Puolet koirasta saa ajella, mutta koko koiraa ei?