Hyvästi, Paavo

Viikko ennen juhannusta suru tuli taas käymään. Paavo on poissa. 

Aurinkoisena kesäpäivänä sain soiton. Oli selvästi jo aika. Kun laskin puhelimen kädestä pöydälle, itkien, tiesin, että seuraavan puhelun jälkeen pieni suuri pappakoira olisi kivuton. Se kävi aina mielessä, kun lähdin vierailuilta takaisin kotiin Vantaalle, ja sitä pelkäsi, sillä viisitoistavuotiaan koiran kohdalla loppuelämä ei tunnu enää itsestäänselvältä ikuisuudelta.

Paavo lähti saappaat jalassa. Viimeisenä päivänään puolenpäivän aikaan sen takajalat eivät meinanneet enää kantaa ja eläinlääkäri lopetti sen kotiväkensä syliin iltapäivällä. Sitä ennen se oli ollut oma, pirteä ja nälkäinen itsensä.

Olen kiitollinen sen hyvistä viimeisistä vuosista vanhempieni luona. Se eli siellä Paavon näköistä elämää kolistellen ruokakaappeja ja yrittäen syödä lennosta biojäteastiaan putoavia roskia. Se oli seudun viisain koira. Kuten Loltsikin, se jätti lähtiessään valtavan aukon meidän elämään jääneiden sydämiin.

Surun keskellä tuntuu kummalliselta, että joskus oli aika, kun elin kahden pikkuaprikoosin kanssa. Nyt molemmista on vain muistot. Silloin ennen tämä aika tuntui saavuttamattomalta tulevaisuudelta. Onneksi minulla on nyt kaksi muuta koiraystävää, joita ei varmasti olisi, jos en olisi lopullisesti jäänyt villakoirakoukkuun Loltsin ja Paavon myötä. Paavon kuolema herätti myös paljon lohtua ystävissä ja tutuissa, joiden elämää se oli jotenkin koskettanut. Olen kiitollinen kaikesta myötäelämisestä.

Minua lohduttaa jotenkin aivan valtavasti, että Paavo ehti nähdä kesän. Se oli epäilemättä sen suosikkivuodenaika: lämmintä ja joka paikasta kantautuvaa grilliruoan hajua päivä toisensa jälkeen. Jos on tuonpuoleinen, se on Paavolle loputon määrä ruokaa, jota ei tarvitse odottaa sekuntiakaan, pehmeitä, lämpimiä petejä ja Loltsi, jonka kanssa sillä oli hiljainen, mutta vahva suhde. Toivottavasti joku siellä kouluttaa sinua, sillä sheipatessa olit luodinnopea ja loputtoman motivoitunut vastapeluri.

Kiitos, että olit. Kiitos, että kuljit varmana vierellä. Kiitos, että toit niin paljon iloa niin monelle. Meillä on niin kova ikävä.