Uimamaisteri in the making

Kävimme Laikan kanssa viikonloppuna villakoiraporukalla Hyvinkään koirauimalassa polskimassa. Koko koirauimalakonsepti on ehtinyt jo aiheuttaa hyväntahtoista hymyilyä ja ihmettelyä mun tuttavapiirissä ja kieltämättä muakin huvitti vierailla koirille tarkoitetussa uimahallissa. Paikka tuoksui nostalgisesti (mulle siis, en voi uida uimahallissa, joten en ole käynyt vuosiin haistelemassakaan) veden ja puhdistusmömmöjen sekoitukselta ja ennen altaaseen menoa piti käydä suihkussa ilman uimahousuja. Siis koirien... Joka tapauksessa koirauimalaidea on loistava ja Laika oli reissun jälkeen ihan sippi. Toki hommaan liittyi vähän julkisilla matkustamista ja matka Helsingistä viiden ihmisen ja neljän muun koiran kanssa henkilöautossa.

Laika ehti käydä viime kesänä muutaman kerran uimasilla luonnonvesissä ja kahlailemassa sitäkin enemmän, mutta uiminen uimalassa on useimmille koirille alkuun vähän hämmentävää. Laru lähinnä ihmetteli ärsyketulvaa, mutta oli reipas, vaikkei alkuun arvostanutkaan altaaseen tuuppaamista. Lisäksi luulen, että sitä inhotti uimaliivi, joka tosin oli alkuun ennemmin hyödyksi kuin haitaksi, kun koiran saattoi nostaa kahvasta altaaseen tai fiksata sen uimasuuntaa. Ensi kerralla voisin kokeilla ilman, jos Laika vaikuttaa siihen valmiilta. Joka tapauksessa se sai altaan reunalla pyörähtäneeltä uittajalta kehuja reippaudesta ja hännänheilutuksista ja loppua kohden parantuvasta uintitekniikasta, joten luulen, että se ehtii uida onnistuneesti Hyvinkäällä vielä ennen kesää ja luonnonvesiä.

Pitkästä aikaa Laika pääsi myös agility-treeneihin ja tauko kieltämättä näkyi. En ensinnäkään ollut ehtinyt juuri miettiä, mitä treenata enkä ollut varma, oliko meille tulossa kouluttaja vai ei, joten treenattiin lähinnä yksittäisiä esteitä - putkea, pussia, pituutta ja kontaktipinnalla tepsuttelua (josta tosin allekirjoittaneelle noottia, voisin edetä reippaammin). Ja luoksetuloa kaverin luota. Ja tasajalkapomppua. Ja härveltämistä. Ja helikopteri-imitaatioita. Maailman iloisimman koiran kanssa on paras treenata.

Ja mitä Loltsi teki kahtena peräkkäisenä iltana yksin kotona? Nukkui! Molempina iltoina se lipui unisena makuuhuoneesta ulko-ovelle sen näköisenä, että Hänen Korkeutensa kunniaa on rahvaanomaisesti herättämällä loukattu ja täten meidän olisi syytä suorittaa palvontarituaali tarjoamalla Hänelle kanapitoinen ateria. Mun onnekseni Vauhti-Raksun tyypit oli olleet broiskumetsällä ja hovissa oli näin mahdollisuus tarjota sopiva ateria.