keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Noutoa ja nose workia


Laika pääsi tänään nosework-kimppatreeneihin, joten curling-koiranomistajana minun piti järjestää tietysti Vinskille jotain omaa hauskaa. Koska lämpö oli pöllähtänyt takaisin ja minua laiskotti, päätin valita pitkälle uima- ja metsälenkille raahautumisen sijaan noutotreenit lähimetsässä.

Vinski noutaa ihan omaksi ja meidän yhteiseksi huviksi. Olen ajatellut kouluttaa sille löysin rantein nome-henkisiä juttuja, koska se vallan rakastaa noutamista. Se jopa valitsee uuden noudon ennemmin kuin ruokapalkan. Heittelin sille tänään kymmenkunta kertaa siipidamia vuohenputkien sekaan ja heinikkoon. Ajatuksena oli saada aikaan muutakin kuin suoraan luukuttamista. Damia piti tosiaan etsiäkin. Vinski etenee suoraan about pudonneen damin kohdalle ja tekee löytämisen eteen kivasti töitä nenällään. Palautuksissakaan ei ollut naputtamisen aihetta, vaan se on oppinut, että dami palautetaan vasempaan käteen. Ihana koira! Noutoketju pitäisi vielä nimetä ja lisätä siihen kunnollinen odotus perusasennossa ennen vapautusta, mutta kaikki aikanaan.


Ajattelin osallistua Vinskin kanssa vielä kesän aikana johonkin Koirapalvelu Virikkeen noutoworkshopiin. Toinen pk-seutulaisen vaihtoehto on Koirakoulu Kompassin noutajatreenit. Kaipaisin treeneihin lisäideoita ja olisi muutenkin hauska käydä pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä ja vielä ihan uuden jutun parissa. Uimavedet ovat niin ihanan lämpimiä, että vesinoutoa voisi treenata. Keväällä harjoittelimme pariin otteeseen markkeerauksia apuohjaajan kanssa ja niitäkin voisi jatkaa ja treenien myötä tietysti vaikeuttaa. Lisäksi minulla on pakastimessa muutama henkensä menettänyt tirppa odottamassa Vinskin kidassa matkustamista.


Lähes tärppipäiväisen Laikan nw-treenit menivät mallikkaasti. Ilmoitin sen heinäkuun hajutestiin Lohjalle, joten olemme puuhanneet enimmäkseen laatikkoratoja. Esittelin sille tänään useamman uuden asian: kaksi laatikkoriviä, vieraita laatikoita, etsintävaljaat ja kaikki vielä paikassa, jossa ollaan treenattu aiemmin vain tokoa. Häiriönä oli pesäpalloa tms. pelaavia lapsia ja ohikulkijoita. Laatikoita oli ensin kotoisat kahdeksan eli omat muovikorit, mutta lisäsin sinne saman verran Jennyn laatikoita. Ensin pitkään riviin sekaisin ja sitten kahteen kahdeksan laatikon riviin. Laika oli oikein mainio! Valjaat eivät haitanneet sitä ja laatikkoetsintä itse sujui nyt hyvin. Alkuun se nimittäin talloi pömpeleitä ja tarjosi erilaisia kohdekäytöksiä... Nyt se lähti hyvin lähetysrutiinein höystettynä tekemään juuri oikeaa juttua.

Kaksi laatikkoriviäkään ei tuottanut ongelmia, se haisteli ensin yhden ja sitten kääntyi puoliksi itse, puoliksi vartalo-ohjauksella takaaleikaten (t. Agility-harrastaja!) toiselle riville. Ensimmäisellä toistolla näitä se reagoi hajuun kyllä jo ensimmäisellä rivillä ollessaan, mutta malttoi jatkaa systemaattisesti eteenpäin ja ilmaisi sitten toiselta riviltä oikean, kun osui kohdalle. Jee!


En vaatinut nyt ilmaisua, sillä olen vahvistanut monta viime treeniä etsintäpalasta. Laikalla kun on historiaa valeilmaisuista. Niihin tosin on auttaneet hyvät lähetysrutiinit (=keskity, nenä auki) ja tarpeeksi vaikeat treenit. Kahdellakymmenellä purkilla tai isolla etsintäalueella kun ei voi pelata suu auki hedelmäpeliä. Silti sillä riittää motivaatio tehdä ja se haistelee todella hyvin. A-luokan Masi. ♥ Ilmaisuntynkää se kuitenkin tarjosi, varsinkin, kun odotin, jääkö se hajulle vai ei, joten ehdin varmasti ketjuttaa ilmaisun mukaan ennen hajutestiä. Hauskasti Jennyn kameraan tarttui juuri tällainen ilmaisullinen toisto.

Ennen hajutestiä pitää vielä treenata mahdollisimman kokeenomaisesti, kuten saada vähän vieraampaa treeniseuraa piilottamaan hajut ja tehdä etsintöjä, joissa en tiedä lainkaan, missä haju on. Myös isompia laatikoita pitää raahata ulos treeneihin. Ajattelin treenata myös liinassa etsimistä, koska kevyinkin liina saattaa toimia liikaa häiriönä Laikan kokoiselle koiralle.

3 kommenttia:

  1. Teidän treenit kuulostaa mainioilta. Onko toi hajutesti joskus hamassa tulevaisuudessa, vai onko päivä jo tiedossa? Asiasta vain vähän tietävän korviin ja silmiin Laika vaikuttaa olevan hyvällä mallilla kokeenomaista toimintaa ajatellen.

    Nyt ei liity aiheeseen ei sitten millään. Tuli vaan jostain mieleen, että jännittääkö sua eri tavalla eri lajien kokeet? Osaatko sanoa, kuinka paljon koiran ja ohjaajan valmiina olemisella on vaikutusta jännittämiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, päivä on tiedossa. 5.7. Lohjalla. :)

      Rallyssa ei jännittänyt yhtään, agilityssä jännitti pitkään aivan helvetisti, mutta työstämisen jälkeen jännitys on ollut enimmäkseen sellaista hyvälaatuista adrenaliinipiikkiä ja sähköisen hyvää oloa. Katsotaan, miten tokossa sitten heinäkuun lopulla... Ainakin lähtökohta on parempi kuin olisi ollut vaikka pari vuotta sitten, agility on varmasti auttanut. Tokossa tosin on enemmän aikaa ajatella ja suoritus kestää pidempään, joten ohjaajan vire ehtii kyykätä monta kertaa, jos on kyykätäkseen... Toisaalta ylöspäin psyykkausta ei tarvitse tehdä sekunneissa kesken radan, been there, done that. :P :D

      Mulle ainakin on iso merkitys sillä, miten hyvin me osataan. Tiedän kyllä tyyppejä, jotka menee kunnon hasta manana -asenteella ja rokkaa tai ei rokkaa ja kumpikin on ihan okei. :D Mutta kyllä mun levotonta mieltä lieventää tieto siitä, että koiralla on hyvät pohjat pysyä suoritusalueella syömättä ketään ja sen lisäksi vielä osata asiat, jotka sen pitäisi osata. Luen myös säännöt yms. ennen kuin menen kisapaikalle, rallysta nyt lähinnä kyselin kylttien lukemisen lisäksi. Kun koira osaa ja tiedän itsekin mitä tehdä, voin laittaa enemmän keskittymispaukkuja itse hyvän suorituksen tekemiseen. :)

      Poista
    2. Noni, siitä tulee varmasti hauskaa :)

      Kiitos kattavasta vastauksesta!

      Poista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!