keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Roturyhmäsuosikit



Haasteiden tekeminen noin kuukausi kovimman trendin mentyä on aina vähän... noloa. Mutta olen syntymänolo, joten tämän voi lisätä siihen mappiin, jota elämäkseni kutsutaan. Lisäksi Jenny halusi jonkun haastavan hänet, joten teen sen nyt heti. Olen aina ollut kova koirarotuintoilija ja tykännyt selata ja luokitella ja listata ja harrastaa muuta vastaavaa minitaksonomiaa koira-lajin sisällä. Ehdin koirattomien vuosien aikana selata roturyhmät ja erilaiset rotukirjat niin monta kertaa läpi, että niiden läpikäynti nyt paljasti samanlaisia ehdollistumia kuin tutun cd-levyn kuuntelu tai vuodenkierron visualisointi. Haaste oli siis ihan omiaan minulle.

(Postauksen kuvat: Wikimedia commons, allekirjoittanut)

FCI 1: Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)


Voi olla, että on bordercollie on tylsä valinta, mutta en ole mikään erikoisuudentavoittelija-ananasta pizzassa-sekoboltsi. Joten sanon bortsu. Tämä olisi omassa kokoluokassaan järkivalinta, sillä todennäköisyys saada toimiva mieli toimivassa kropassa on isompi kuin monissa muissa roduissa eikä tarvitsisi edes hätyytellä käyttölinjaisia, kun näyttiksissä on paljon toimivia, hyviä koiria. Bortsulla olisi myös pk-oikeudet ja se mahtuisi omaan ihannekokohaarukkaani. Jos siis kaipaan nopsa-aivopaimenta, bortsu olisi valintani.

Ykkösryhmän kunniamaininnat: shetlanninlammaskoira, mudi, lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira ja lyhytkarvainen collie


FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat


Kakkosryhmä ei ole erityinen suosikkini, mutta siellä on pari sellaista, joista tykkään hieman enemmän kuin toisista. Pidin joskus rottweilereista ihan toden teolla, mutta nykyisin ryhmän suosikki -kunnia menee vähän pienemmälle appenzellinpaimenkoiralle. Ne ovat vaikuttaneet tavattaessa huumorintajuisilta, työintoisilta pölkkypäiltä.

Kakkosryhmän kunniamaininta: dobermanni

FCI 3: Terrierit

 
Terrieriryhmästä pidän kokonaisuutena kovasti. Halusin nuorempana kovasti karkeakarvaista kettuterrieriä, mutta nykyisin taidan antaa suosikin viitan staffordshirenterrierin kannettavaksi. En tiedä miten joku ei voisi niistä pitää. Iloisia, outoja ääniä päästeleviä tykinkuulia. Nopeita, intensiivisiä, loputtoman hauskoja.

Aivan kalkkiviivoille pääsee kyllä borderi, se kolmosryhmän järkivalinta. Se olisi ehkä oikeassa elämässä minun valintani terrieriksi tähän elämäntyyliin ja laumaan terveystilanteensa, rakenteensa, luonteensa ja turkkinsa tähden.

Kolmosryhmän kunniamaininnat: borderterrieri, manchesterinterrieri, parsonrusselinterrieri

FCI 4: Mäyräkoirat


Kuten jokainen terveydestä (aiheesta) innoissaan oleva, hieman tuomitseva bloggaaja on kulmat rutussa jo sanonut, minäkään en hirveästi innostu mäykyistä. Haasteen hengessä päätin silti valita ns. pienimmän pahan – lähes kirjaimellisesti. Valintani on siis sileäkarvainen kaniinimäyräkoira. Väriä ei kysytty, mutta merle kiitos. Pusi pusi sitä naamaa.

Nelosryhmän kunniamaininnat: karkeakarvainen mäyräkoira – koiramaailman kärttyinen naapurin pappa

FCI 5: Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit


Jokaisen itseään kunnioittavan pohjolan penikan pitäisi valita tietysti joku arktinen hopeanuolirotu. Valitsen siis ibizanpodencon. Hieman kummallisen näköinen, valkokirjava kauriskoira, jolla on hämmentävän hieno luonne. Ainoa este minun ja pitsan välissä on huonot lenkkeilymaastot ja auton puute ja joskus aion korjata podenconpuutteeni. Siihen asti aion huokailla jokaisen ibizan kohdalla kuin heikkopäinen.

Vitosryhmän kunniamaininnat: lapinporokoira, länsigöötanmaanpystykorva, Hopeanuoli akita

FCI 6: Ajavat ja jäljestävät koirat 


SE ON SUOMENAJOKOIRA FINLAND PERKELE

Muistan lapsuudestani mökkinaapurin ajokin, joka aikaa ennen tutkapantoja tulla tollotti mökin pihaan norkoamaan ilmeisesti ajosta väsyttyään (tai mitä nuo jänispiiskat tekeekään t. Lähiöjuntti90) ja syötimme sille sitruunalakuja. Suomenajokoirilla on pääsääntöisesti silmiähivelevän hienot, toiminnalliset rakenteet ja letkeä luonne ja ihailtava sitkeys ja työinto. Minun päässäni se on osa nostalgiaa ja sellaisia perinteitä, joiden näkisin mielelläni säilyvän tulevaisuudessakin.

Kutosryhmän kunniamaininnat: dalmatiankoira (erityisesti sen jälkeen, kun kellin sellaisen kanssa selällään luokan lattialla tänä talvena koulussa)

FCI 7: Kanakoirat

 
Seiskaryhmästä suosikkini on bretoni. En oikeastaan keksi tälle muuta selitystä kuin sen kompaktin koon, yleispätevän söpöyden ja joskus hämyisellä 2000jotain-luvulla dogsitter-kurssilla tapaamani kurssikaverin otuksen, joka oli nätti ja luonteeltaan hurmaava. En ymmärrä kanalinnuista yhtään mitään ja lintukoiraa en siis tarvitse. 

Seiskaryhmän kunniamaininta: lyhytkarvainen saksanseisoja (koska miksen pitäisi 20+ -kiloisesta sileästä urheilu-Vinskistä)

FCI 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat


Kasiryhmässä on useita rotuja, joista pidän. Kolmea olen eläissäni harkinnut tai edes ihkuttanut kovasti. Suurin suosikki, ainakin tällä hetkellä, on kuitenkin labradorinnoutaja. Se on monipuolinen, se on nopea, se on iloinen, se on jyrä, se on mahtava. Se syö, ui, karvastaa ja ainakin yksi yksilö koppaa ilmasta kokonaisia raakoja kananmunia ja syö ne parilla haukulla. Minulle yksi tällainen, kunhan tarvitsen isompaa pk- ja nomekoiraa (ja selvästi joskus vielä tarvitsen).

Kasiryhmän kunniamaininnat: englanninspringerspanieli (silitä tällaista kuonosta ja huulista ja tule kertomaan, ettet pitänyt siitä), espanjanvesikoira, kiharakarvainen noutaja, käyttölinjainen cockerspanieli

FCI 9: Seura- ja kääpiökoirat


Keskikokoinen villakoira. Söpöjä ja kivoja pikku kakkamussukoita. Tykkään syöttää lusikalla ja kuunnella niiden pieruja omalta tyynyltäni stereona yöt läpeensä. Kiva, kun eivät ikinä ui kurassa eivätkä halua listiä hiiri- ja myyräystäviäni.

Ysiryhmän kunniamaininnat: kääpiövillakoira (terve tällainen kivalla kropalla, kreisillä luonteella ja suvulla, joka ei ole matadorien saastuttama, niin kiitos, ottaisin 8 kpl), kromfohrländer ja terve cavalier kingcharlesinspanieli

FCI 10: Vinttikoirat


Yleisesti ottaen pidän vinttikoirista aika paljon. Oma suosikkini on greyhound, joka tosin on vähän kyseenalainen vastaus juuri tähän haasteeseen, koska suurin osa niistä koirista, joihin olen ihastunut, on nimenomaan FCI-kantakirjojen ulkopuolisia koiria ja käytännössä omaa rotuaan. Näyttelyversio ei iske. Mutta tällaisen bodaripyllyisen liekkipipokoiran ottaisin mielelläni, mutta minulla ei ole sille turvallisia juoksumaastoja. Tykkäisin kyllä katsella tällaisen superurheilijan menoa.

Kymppiryhmän kunniamaininta: whippet (eli miniatyyri-reihauntti!)

 •••

Löytyikö yhteisiä suosikkeja?

22 kommenttia:

  1. Muutama yhteinen rotu ja samansuuntaisia ajatuksia. Ja suomalaises ajokis on todellaki nostalgiaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämyisä ysäri ja suomiajokit pikkutarhoissa takapihoilla!

      Poista
  2. Olen samaa mieltä että lk holsku ansaitsee kunniamaininnan ;D Appenzelli miellyttää myös omaa silmää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkitsin lyhäriholskua joskus, kun mietin isoa pk-rotuista koiraa. Koiraharrastuksen pikkukoirien kanssa aloittaneena se tuntui VALTAVALTA (ei tunnu enää) ja muu elämä tuli tielle. Jos saisin sellaisen version, minkä kanssa olisi pienempi todennäköisyys vääntää lähiöelämässä terävyys-puolustuskäytös-akselista, niin se voisi olla passeli rotu. Nyt, kun niitä on muutamaa katsellut, varsinkin joku kompakti narttu voisi tulla joskus taloon. :)

      Poista
  3. Hei jee, mäkin nappaan tästä haasteen itselleni! Nuorempana (lapsena) olin kanssa kävelevä koiratietokirja ja tunnistin about kaikki rodut, niin nyt oliskin oiva sauma verestää niitä muistoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Do it, tää on hauska! Olin myös koiraensyklopedia ja jotain on jäänyt päähän vieläkin. En välttämättä tosin enää erottaisi esim. isoja valkoisia laumanvartijoita toisistaan. Välttämättä. ;)

      Poista
  4. Kylläpä bretonistin mieltä lämmittää seiskaryhmän valinta :)

    VastaaPoista
  5. Kasiryhmä on mullekkin se the-ryhmä. Siellä on suurimmat lempparit. Lagotto, käyttiskultsu/labbis, tietyt perrotkin. Ja 9:stä villakoiraiset, öö kiitos kuuluu ehkä sulle ja tälle sun blogille. En varmaan voi koskaan nähdä teitä livenä koska se varmaan sinetöis kohtalon. Pakko tosin myöntää etten koskaan oo päässy silitysetäisyydelle villakoiran kanssa :------D. Mutta jostain syystä esim mun fb feedille aina työntyy jostain villakoiria. Ja se on aika samantyylinen lagoton kanssa, siinäpä varmaan ne syyt. Tarvitsen kiharoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höhöhö, ihana villakoira on superkiva koira. :) Heikompikin on yleensä lähinnä lievästi ärsyttävä. :D Kiharat on best. Mulla ei itse asiassa edes ole mitään suosikkiryhmää, mulla ei ole tavallaan edes suosikkirotua... Tykkään vaan koirista ja villakoira mulle vaan tuli. Ysiryhmä ei yleensä silleen nappaa.

      Poista
    2. Ei mullakaan sinänsä lemppariryhmää ole, kasissa vaan sattuu olemaan suurin osa oman tyyppisistä. Joskin oon alkanut lämmetä sheltille jota en koskaan uskonu tapahtuvan :DD

      Poista
    3. Speltit on kans söpöjä. Varsinkin vähän isommat, tosin ne kai on pahasta. :D Mut esim. blogimaailmasta Kuje tai sitten Banjo sisaruksineen. :)

      Poista
    4. Ne ja Somewhat blogin Aiko on kans aivan ihana vaikken oo koskaan tavannut :D Just sellanen semi-iso, ja ohut turkkinne, eli kai just sellanen millanen sheltin ei kuulus olla :D

      Poista
    5. Juu paha paha. :D Aiko on tosi suloinen myös. :)

      Poista
  6. Hei, tämä on nyt kyllä ihan off topic eikä liity tähän postaukseen mitenkään, mutta en jaksanut lähteä etsimään aiheeseen liittyvää tekstiä, joten: miten oot lähtenyt opettamaan "käsilläseisontaa" koirilles? Pitäiskö ensin olla peruutus käskystä tmv opetettuna, ennen kun voi alkaa opettamaan takajalkojen asettelemista esim kirjan päälle, vai voiko sitä jotenkin namikäden avulla ohjailla muuten? Kiitos jo vastauksesta etukäteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulutan koirani nykyään lähes poikkeuksetta operantisti ja yritän käyttää muita toiminnan aikaansaamisen keinoja kuin houkuttelua. Vinski oppi "käsilläseisonnan" (käytännössä seinää vasten takajaloilla nousun) siten, että se ensin oppi nostamaan takajalat jollekin kohteelle ja sitten yleistin tämän taidon moneen ympäristöön ja erilaisiin esineisiin ja asioihin (kirja, tyyny, sohva, kannot, kivet jne). Kun käytös vahvistui, Vinski alkoi tarjota sitä aina vaan kummallisempiin paikkoihin ja kas, se meni perse edellä puuhun. :)

      Tämä on niitä temppuja, joissa houkuttelu ei hirveästi palvele lopputulosta, koska monien koirien on vaikea tajuta takajalkojensa olemassaoloa. Suosittelen siis esim. tuota karkeasti kuvailtua metodia. Jos kuitenkin haluat käyttää namikättä, opeta koira ensin peruuttamaan sen avulla, häivytä käsi pois, nimeä käytös ja sen jälkeen opeta koira sen avulla peruuttamaan kohteille ja jatka, kuten yllä. Näin minä sen tekisin. :)

      Poista
    2. Eli varmistan vielä: jos ei halua houkutella, pitää vain asettaa esim kirja lattialle, odottaa että koira hoksaa itse nostaa takajalat sille ja naksuttaa sitten? Anteeks jos en tajunnut jotain :D

      Poista
    3. Eli varmistan vielä: jos ei halua houkutella, pitää vain asettaa esim kirja lattialle, odottaa että koira hoksaa itse nostaa takajalat sille ja naksuttaa sitten? Anteeks jos en tajunnut jotain :D

      Poista
    4. Kutakuinkin joo. Jos koira ei ollenkaan meinaa tajuta takajalkojen nostelua kirjan päälle, valitse helpompi kohde (isompi, pehmeämpi, litteä tyyny tai jumppa-alusta on aika hyvä) ja palkitse kaikki painonsiirrot ja liikahdukset taaksepäin. :) Tee onnistumisesta siis helppoa. Koiraa voi myös kävelyttää kohteiden yli, jotta se ylipäätään tajuaa, että tilassa on jotain, jolle se voisi nousta. Näin löytyi yhden kaverin koiran takapää ihan aluksi.

      Poista
    5. Ahaa, okei kiitos paljon! Ehkä mä näillä ohjeilla saan tuon suurpuudelin hoksaamaan että mitä mä siltä haen :D

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Olipa kivoja suosikkeja! Itsekkin kelpuuttaisin nimenomaan merlen minimäyriksen ja kreisi kääpiövillis olisi aika jees! :D Ja sheltit ykkösrymästä nyt on ihan rakkaus kun niitä on omaan laumaan eksynyt peräti kolme.

    VastaaPoista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!