lauantai 7. helmikuuta 2015

Tutustutaan doboon



Tutustuttiin tänään doboon Koirakoulu Kompassissa. Odotin etukäteen jumppapallopööpöilyä, sain aika lailla jumppapallopööpöilyä.

Me nerot oltiin tunti liian ajoissa. Ja eksyttiin. Joten oli oikeastaan hyvä, että oltiin ajoissa. Lopulta se oli hyvä sattuma, sillä Laika ehti tunnissa kiivetä puihin, juosta vapaana ja treenata tokoa, joten se oli Kompassissa hyvässä mielentilassa.

Olin viimeksi ollut jumppatunnilla lukiossa. Kuten silloin, luistelin nytkin ja rullailin dobokuukusella ympäriinsä ja nauroin hassulle Laikalle. Ei ihan meidän laji, liian vähän vauhtia, liian vähän koulutusta ja liikaa aerobic-traumaa. Laika ehti pallolle ennen aikojaan, otti kerran vauhdit alas (mutta mitäs sitten) ja hallitsi kuukusenkäytön tunnin lopulla, koska niin avaruuskuukusmestarit tekee.

Pidemmän päälle tuskin jaksan ihan dobo-palloa tai -kirjaa hankkia. Lajissa on mielenkiintoisia elementtejä ja välineitä, joita kyllä pitäisi treenata enemmänkin. Minua kiinnostaa myös koulutuksellinen puoli: miten paljon pyritään oma-aloitteiseen koiraan? Tänään koiria ymmärrettävästi houkuteltiin jatkuvasti, mutta moni temppu olisi helppo opettaa naksuttelemalla ja mietin sen hyötyjä verrattuna liikeratojen ja liikkeiden houkutteluun. Itse tutustumistunti oli rento ja aika hauska, omiaan murtamaan sitä pingottuneen ja hieltä haisevan pakkojumpan mielikuvaa ainakin minun päässäni. 

 tervehdys, olen jättimunuaisen lähettiläs

Pointsit Laikan käytökselle. Se oli hirveän hieno, mitä nyt pari kertaa kommentoi odotustilassa. Se luovi itsevarmasti tilassa ja keskittyi, kun oli tarvis. Nameille mahtui vierailemaan jopa pieni Vespa-kaveri. Loppukävelyllä se sai uuden kaverin kymmenkuisesta Donna-keskarista, mikä oli tervetullutta vaihtelua nykyiseen arkeen.

Loppuun pari kuvaa muista puudelituntilaisista:


4 kommenttia:

  1. Hahaha Dobon jumppatrikoonhajuinen maailma. En pidä ajatuksesta ihmisen ja koiran yhteisenä jumppatuokiona YÄK! Mutta koiran jumppana on hyvä. Eli jätät ne ihmisten pakkoliikket pois niin on hauskempaa ja juurikin naksuttimella myös koiralle antoisampaa :) En tiedä kuka oli kouluttamassa, mutta itse olin aikoinaan joihinkin kursseihin pettyny kun kaikki tehtiin houkuttelemalla vaikka jokapaikassa luki naksuttimen ihmemaailmasta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveästi siinä olis keskittymistä, jos pitäisi samalla häärätä ryhdissä omia pakaroita kesäkuntoon ja ohjata vielä koiraakin ja pysyä sillä kuukusella vertikaaliasennossa. Musta tuntuu, että meidän sovellus tästä on naksutella lörtsäjuttuja kotosalla. Siis semmosia, missä sitä lötöskää ei oteta suuhun (I'm looking at you, Laika). :D

      Poista
  2. Olitteko te sillä kokeilukerralla? Mä oon yrittäny houkutella kaveria sinne, muttakun ne tunnit on aina väärään aikaan niin ei olla saatu vielä aikaseksi mennä! :D
    Meillä on kotona kyllä dobo mut aika ykstoikkoisia noi meidän "treenit" on, että tarttis saada vähän vinkkejä harjoituksiin. :)

    Tuliko siellä ohjaajallekkin hiki vai oliko enemmän koirien treenaamista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepa. Kompassiin voi varmaan koota oman porukan ja sopia tutustumisajan, näin käsittääkseni mekin tehtiin. Facessa huutelemalla saa lisää jengiä. Kyllä siellä olisi saanut itellekin hien aikaiseksi, mutta keskityin lähinnä perseilemään ja tekemään edes sinnepäin. :D Onnistuisi helpommin, jos koira olisi osannut niitä juttuja, koska on suht hankala houkutella koiraa tekemään ja itse bimboilla siinä samalla kiinteetä persausta. Toki osa liikkeistä tehtiin ilman koiraa (mikä on vähän hämmentävää, koska sit se eläin pitäisi punkea johonkin tauolle, koska muuten tapahtuu liikehdintää naapuriin, jos mitään odotuskäytöstä ei ole opetettu).

      Poista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!