tiistai 3. helmikuuta 2015

Throwback Tuesday: Laika pentuna


 rokotusten jälkeen lapset viedään jäätelölle senaatintorille

Vanhempani olivat tavanneet lenkillä viime viikolla rouvan, joka oli ollut kiinnostunut villakoirista. Kysyin oitis, olivatko he luonnekuvauksessa myös rehellisiä kehuttuaan rodun (syystäkin) maasta taivaaseen. Laika on nyt viittä vaille kolmevuotiaana ihastuttava, lievästi sanottuna eloisa ja hyvin iloinen koira. Aikuista Laikaa, joka sekin on sangen pönttö eläin, edelsi nimittäin pieni termiitti, joka ei tuntunut hereillä ollessaan pysähtyvän hetkeksikään, vaan kreisibailasi silmänvalkuaiset muljahdellen tilanteesta toiseen.

Kesällä 2012 olen kirjoittanut blogiin mm. seuraavaa:

Aikana ennen Laikaa en tiennyt, että...

...matkalla pienkaksion päästä päähän voi sanomalehti suussa kiihdyttää 160 kilometrin tuntinopeuteen.  

The more you know.




Pikkuinen Laika mm...

...kusi naapurin katolle.
...maistoi kaikkea. Useimmiten ihmisten naamoja.
...osoitti iloa yhtä penkkiriviä edempänä istuvalle tyypille pussaamalla tätä äkkiarvaamatta korvasta.
...tarttui ensimmäisissä agility-treeneissään apuohjaajaa otsatukasta.
...puri minua parantumattomaan bridge-lävistykseen.
...tykkäsi ravistella mattoja ja kieriytyä keittiön pikkumattoon ja juosta kuin hirvi ympäri asuntoa.
...skeittasi ensimmäisenä joulunaan ilman skeittilautaa pitkin sohvia.
...söi kahteen patjaan itseään isomman reiät.
...ilmoitti heräämisestään menemällä puhaltelemaan kuplia vesikuppiin.
...hyppäsi hampaat edellä kiinni ahteriini ja jäi roikkumaan.
...karkasi kesällä ulos vain leikittääkseen naapurin mäyrispentuja.
...söi lumiukon (ja toisen ja kolmannen ja neljännen ja niin edelleen).
...nukkui kaulallani tai hattuna pääni vieressä niin kauan kuin mahtui.


Laikan huippuhetkiä kuvina:

mattomestari

teenage mutant ninja poodle (kuva: timo voipio)

 sk8r gurl

7 kommenttia:

  1. Ahhahhaa, loistava teksti :D Uutena lukijana koukutuin heti, ja luin koko blogin alusta tähän päivään saakka. Ihana Laika!

    VastaaPoista
  2. Kreisii, siinä meni tovi ja silmät varmaan irtos päästä. Kannattaa ehkä ottaa joku lääke. :'D Mutta kiitos! Laikke o paras!

    VastaaPoista
  3. Oikeesti, miten nää voi olla niin samanlaisia :D Toi sohvakuva on oikeesti niin tuttua etten kestä.

    VastaaPoista
  4. Voi ei, meillä kanssa kulmasohvan selkänojaa pitkin juoksu on hyvinkin tuttu laji. Millonkohan siitäkin tulee virallinen kilpailumuoto tai sen suorittamisesta edellytys päästä puudelien pentulistalle!
    Ile vasta täytti vuoden, jote noi pentuhepulit on edelleenkin hyvin tuoreessa muistissa, aika samanmoista menoa ollut meillä myös <3 JA hattuna se nukkuu edelleen, pikkurakin oikeudella tietenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttelyvaatimus pois ja sohvaralli tilalle, kannatan. :D Laika on harmillista kyllä liian iso hatuksi. Joskus se yrittää kyllä edelleen. Mutta luultavasti pari kertaa, kun meinasin tukehtua sen kahdeksan kilon alle, se oivalsi, että vieressäkin on ihan ok. :D

      Poista
  5. Noviisi lukija ilmoittautuu, ja olenpa iloinen että löysin blogisi. Sulla on kivan letkeä kirjoitustyyli, ja ihanat kuvat :) Oi, ihana kamala pentuaika. Välillä nostalgisoin omaa Kiraani pentuna, mutta kun tarkemmin miettii, niin oikeastaan on ihan kiva, että Kilari-Kira on näin vanhemmiten oppinut rauhoittumaankin, ainakin välillä. Aika kateellisena luin teidän treeni- ja kisajutuista, jospa mekin vielä joskus pystyttäis näiltä räjähtelyiltä... Kivaa kevään jatkoa teidän poppoolle!

    VastaaPoista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!