tiistai 18. marraskuuta 2014

"Oikeesti haluisin vaan juoda kaljaa ja itkeä"

mästörpiis by Erica

Oisko vaik ne tyhmät jutut eka? Okei. No toi telinevoimistelukilpailu ei ollut ihan meidän juttu eilen. Nyt tuntuu jo siltä, että koko tyhmä jännitys ja ahdistus on kaukana galaksin toisella laidalla, mutta eilen se oli ihan totisinta totta. Nukuin liian pitkään, valmistauduin henkisesti puutteellisesti, tein kisapaikalla höhliä ratkaisuja. Rataprofiili oli mielekäs, juostavissa, tehtävissä. Tuloksena kolme kieltoa ja sitä myöten hyl. Laikan piti vahtia, että pysynhän kasassa. Mahtaa olla rankkaa, kun elämän tukipilari lahoaa radalle. Radassa oli hyvää ne pari näppärästi ajoitettua valssia ja siistit kepit, ei näköjään mitenkään itsestäänselvät ykkösluokassa.

Jotta jatkossa voisin pedata tietä kohti onnistumista (=rentoa ja ihanaa kisasuoritusta) minun täytyy...

...syödä aamulla. Joko ennen lähtöä, matkalla kisapaikalle (peltojen läpi Ojankoon, voi siinä sämpylän vetää) tai kisapaikalla ennen starttia. En ole pystynyt syömään aamulla oikeastaan niin pitkään kuin muistan, mutta nyt syksyn aikana olen huomannut, että öklötys on vaihtunut näläksi, mikä on ehkä terveellistä.

...juosta epiksissä, vaikka sitten kisan ulkopuolisena. Jännityksenhallinta on kenties hitusen helpompaa ja samalla Laika saa vieraissa paikoissa onnistumisia ja sitä kautta itsevarmuutta.

...ottaa mukaan kaveri, jos se on mahdollista. Jos ei ole kimppakyytiä tai kukaan ei tarjoudu, aion pyytää. Tämä oli julkinen varoitus, toverit.

...panostaa entistä enemmän irtoavaan, estehakuiseen ja tarjoavaan koiraan. Lisätään sitten toisenlaisten virheiden mahdollisuutta tai jotain, mutta pfffft. Estehakuisuus on paras ja itsevarmuus.

---

 Loppuviikosta käytiin tokoilemassa (Heurekan parkkis) ja vähän hiomassa kiekkojuttujakin (enimmäkseen sisätiloissa).

Superjihuu paikkamakuusta ja -istumisesta. Laikan häiriötreeni on edelleen ollut aika minimaalista, joten heitin sen aika isoihin olosuhteisiin junien, autojen ja rekkojen keskelle. Istuminen meni palkatta, kestoa lähemmäs pari minuuttia, oli mukavan levollinen eikä lähtenyt, vaikka Kiira irtosi vierestä. Makuu oli levottomampi, mutta paikkasin sitä pysymällä lähempänä ja palkkaamalla hyvästä fokuksesta eteen. Pysyi tässäkin, vaikka Kiira lähti. Yksi haukku tuli, kun jossain oli yllärihäiriö. Ne on pahimpia ja niitä pitäisi treenata kontrolloidummissa olosuhteissa.

Ensimmäistä kertaa treenattiin luoksepäästävyyttä tai ylipäätään häirittyä perusasentoa. Yksi Erican painostus oli selvästi liikaa, lähti muistaakseni vastaan moikkaamaan, muuten hyvin. Paransi myös selkeästi loppua kohden, kun täsmentyi, että häiriö=palkka. Toivon muuten pyhimmästi, ettei kukaan siellä pimeässä nähnyt, kun tehtiin vastaava häiriötreeni Kiiralle, koska se sisälsi pahempia moovseja kuin Erkan discokoulu.

Heittelin kiekkoja. Aloitin airbouncen treenaamisen ja ihmetys oli aika suuri, kun yksi yritys ehkä kymmenestä onnistui, tosin heitto oli hemmetin lyhyt. Muista tuli jotain ripulirollereita, mutta ei muistella nyt niitä, vaan ihastellaan sitä, että kerrankin osasin jotain. *ihast* Laikalle nakkelin muutaman flipin ja ne menee jo aika kivasti rutiinilla. Se myös hämmentävää kyllä osaa seisoa paikallaan "odota"-vihjeellä enkä tiedä missä ja milloin olen sen sille opettanut.

Jennyn luona sisätiloissa treenattiin selkävaultsin alkeita, tällä kertaa kunnolla. Kolme settiä, Jenny naksutteli ja palkkasi. Laika äkkäsi nopeasti ja siirryttiin suht nopiaan liikkeen nimeämiseen. Vihje on käytännössä mun kumartaminen. Ja koska luonnollisesti en harrasta mitään asteittaisia kriteerin nostamisia, annoin asian hautua lauantain ja sunnuntaina kisoista kotiin kävellessäni menin kentälle. Laitoin Laikan istumaan, kävin kyykkyyn, kumarsin ja vapautin koiran ja boom, se oli mun selässä. Kaksi settiä ja himaan. Voittajaolo, vaikka tuli se tyhmä hyllypyllykin. Ensi kerralla frisbeet mukaan ja rollerit käyttöön, kenties lauantaina kurssilla.

---

Tänään oli vielä osteopaattikäynti Jerry Ketolalla. Koirassa ei suurempaa sanomista, kireyttä oli lapojen juuressa ja lanteessa eli siellä, mistä tiesinkin sitä löytyvän. Laika oli äärimmäisen rento, löysä ja pörröinen mustekala ja nautti päivänselvästi, vaikka osteopatia näyttää sivustakatsojan vinkkelistä aika hurjalta. Ketola oli musta vallan mainio tyyppi ja mennään uudestaankin. Loltsi oli mukana myös, koska jatkoimme matkaa eteenpäin ja sekin sai osansa huomiosta. Ketolan kanssa oli mukava jutella ja jutunjuurta löytyi mm. villakoirille tyypillisestä rakenteesta. Laikan lapajumin todennäköinen syy on rodunomaisessa ryhdissä ja etuosassa. Se alkaa olla jo aika kaukana peruskoiran rakenteesta ja on kroppaa kuormittava tekijä. Näinhän mä olen ajatellut jo pidemmän aikaa ja tämä vain vahvisti sitä. Aika monen rodun harrastajan mielestä ryhti on jees ja näyttelymenestys kertoo terveestä rakenteesta. Silmien avaamisen aika: ei se kerro. Ja kyllä, se kuormittaa myös tavanomaista kotikoiran elämää elävän, ryhdikkään koiran lapoja ja etuosaa, eikä liity toiminnallisten lajien harrastamiseen.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat ton jännityksen joskus vielä kuriin. Tiedän kuinka vituttavaa on tietää että itse varmaan osaa jotain ja koirakin osaa ja kaikki vois mennä jopa ihan hyvin, mut sit ei mene kun jännittää liikaa.

    Kiva kuulla teiän treeneistä ja onnistumisista :) Mulle tuli tästä sun postauksesta hinku viedä Nanakin tonne Ketolalle. Nana ei nimittäin seistessä varaa etutassuilleen painoa ihan tasan, en tiedä mikä sillä on kun ei se sitä tassua onnu tai muuten oireile. Mutta kenties voisi olla silti ihan hyvä selvittää mikä siellä mättää. Ja Nana on muutenkin aika jäykkä, oon pidempään jo miettinyt että voisin viedä sen johonkin tsekattavaksi. Ei vaan oo ollut mitään ideaa että mihin, eli kiitos mainostuksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän. Ekat startit oli helpompia, joskaan ei _helppoja_. Päästin vaan väärät fiilikset paatin johtoon ja näin kävi. Työtä, työtä, työtä asian kanssa ja kisaamista. Harmi, etten pääse ihan kaikkiin mahdollisiin loppuvuoden epiksiin, mutta tämä on muutenkin pidempi projekti.

      Vie ihmeessä. Jerry oli tosi kiva ja lopputulos oli sellainen kuin toivoinkin. En oo osteopatian teorian kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta se, mitä Laikalle tehtiin, oli mun mielestä kuitenkin perusteltua (eikä kukaan liikutellut kenenkään kallon luita :'D). Sinne on kans suht hyvin aikoja ja helppo mennä julkisilla, mikä on iso plussa meille!

      Poista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!