keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Jäljellä taas

Kuva (taas kerran): Jenny Yliollitervo.

Taas meidät houkuteltiin jälkipellolle. Jenny otti Kiiransa ja mulla oli Laika (ja Loltsi apumiehenä). Talloin jäljen kuivalle heinäpellolle (lyhyttä, pehmeää sänkeä, uutta ja viimevuotista laonnutta heinää), jossa oli häiriönä aika tavalla jäniksenkakkaa. Yksi loiva kulma ja useampi namiton pätkä askelia, loppupalkka oli lelu. Askelmäärästä mulla ei ole mitään käryä, mutta metrejä tuli muutama kymmen. Tuuli oli pyörteinen ja pellon vieressä kulki pyörä-, auto- ja rautatie (päärata, joten liikennettä oli). 

Päästin Laikan jäljen alkuun melko itsenäisesti, nosti aika hyvin, mitä nyt pyöri hetken. Pääsi kuitenkin tosi hyvin rytmiin ja jatkoi päättäväisesti oikeaan suuntaan. Yksi hukka sille tuli ensimmäisellä namittomalla pätkällä, mutta ratkaisi itsenäisesti eikä tainnut edes kysäistä apua. Kerran se otti häiriötä valokuvaavasta Jennystä, joka käski Kiiran maahan, mutta se oli yksittäinen pään nosto hajulta ja se palasi takaisin töihin nopeasti. Ajoi loppuun välittämättä häiriöistä. Lelu jäljen lopussa aiheutti pientä hepulia. Pitää jatkon kannalta miettiä, millaista suoritusta vaadin loppupalkasta huolimatta. 

Hyvät fiilikset jäi. Häiriöiden määrä oli aika härski, mutta Laika suoritti kivasti siitä huolimatta, vaikka mulla onkin välillä taipumusta pitää sitä vähän ADHD:na. Nyt harmittaa, että keskikokoisen villakoiran kanssa ei ole asiaa pk-kokeisiin, koska mua on nyt purrut aika iso jälkikärpänen. Onneksi harrastaa voi ihan miten paljon tahtoo ja jos joskus olen rahoissani, Laikan kanssa voisi suunnata jollekin hajutyöskentelykurssille.

8 kommenttia:

  1. Miten tuo jälki käytännössä tehdään?
    Tallataanko reitti ja ripotellaan siihen nameja vai vedetääänkö herkkua jotenkin? Oon ihan pihalla:D
    Tarviiko tohon jtn erikoistarpeita(valjaita, liinoja tms) vai voiko vaan lähteä tuollasta suorittamaan itse? Miten koira ohjataan jäljelle? Tai miten tämän ylopäätänsä alottelija aloittaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan treenattu perinteisillä metodeilla eli tallaamalla jälki ja jättämällä askeleisiin namia (käytännössä siis heitän namin maahan ja astun sen päälle), joita sitten harvennetaan pois. Herkkuja ei tarvitse siis laahailla. Jälkeä voi opettaa myös operantisti, mutta koska mulla ei ole siitä käytännön kokemusta, en mene nyt siihen. Ensimmäiset jäljet ovat suoria ja lyhyitä. Laika on jäljestänyt heti alusta asti valjaissa ja liinassa. Ensimmäinen liina oli tosin osiin puretun nauhafleksin nauha. :) Koiran voi opettaa jäljelle myös pannassa (moni opettaakin), mutta esim. meillä valjaiden ja liinan pukeminen koiralle on muodostunut signaaliksi lähteä nenähommiin. Olen tähän asti opastanut Laikan suunnilleen jäljen alkuun ihan kädellä näyttämällä, mutta se tekee myös em. syystä aika paljon töitä alusta alkaen itse ja osaa siis jotakuinkin nostaa jäljen jo itsenäisesti. Metsäjäljellä pk-kokeissa jälki lähtee janalta ja FH-kokeissa paalulta ja esim. janatyöskentely opetetaan koiralle erikseen.

      Poista
    2. Kiitos hirmuisesti! Täytyypi lähteä oman russelin kanssa testaamaan!;)

      Poista
    3. Eipä mitään. Hauska harrastus, suosittelen ehdottomasti. :)

      Poista
  2. Jonkinlaista metsä tms. jälkeähän voi ''kilpailla/kokeilla'' pelastus puolella ja sinnehän ovat tervetulleita kaikki rodut, muistaakseni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelastuspuolelle meistä ei ole, koska mulla ei ole varaa pitää autoa tai hankkia korttia ja en koe, että peko-puoli olisi pk-kelvottomien koirien dumppauspaikka, vaan siellä pitäisi sitten sitoutua käytännön pelastuskoirahommiin. Siksi me harrastellaan ja toivotaan, että Suomessa pk-puoli ehkä mahdollisesti kenties joskus avautuu kaikille roduille Ruotsin malliin.

      Poista
  3. Mua kiinnostaa kovasti jäljestäminen, koska molemmilla on ihan törkeän hyvä hajuaisti, jee puudelit! Kiitti tuosta infosta mitä vastailit yllä olevaan kommenttiin, mekin kokeillaan niillä ohjeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villikset on yleensä tässä aika hakoja. Poikkeuksena tietysti oma ihana Loltsini, joka etsii kaiken silmillään. =)

      Poista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!