Olen aiemminkin maininnut, miten tyytyväinen olen siihen, kuinka Loltsi Laikaan suhtautuu. Se on huomattavan pitkäpinnainen, leikkii myös oma-aloitteisesti ja vapautuu tiukkismamman roolistaan vähän niin kuin salaa. Se ei ikimaailmassa sietäisi muilta pennuilta sellaista perseilyä mitä se sietää mustalta surmalta. Loltsilla ja mulla on omat heikot kohtamme koira-ohjaaja-suhteessa, yhtenä niistä jäykästi tai ei ollenkaan sujuva vetoleikki. Loltsi selkeästi nauttii siitä, mutta kulutan sen moottoria liian nopeasti sen todelliseen kapasiteettiin nähden. Laikan kanssa se kuitenkin vetää bortsua ja marsua häntä törröllään isomman kaverin lähinnä seisoessa paikallaan toisen roikkuessa pärinällä lelussa. Sellaista koirien keskinäistä suhdetta on ihastuttava seurata vierestä. Tokihan Laika voittaa lähes aina, kun päättää ravistella kärpäsen kokoisen blondin irti ja juosta karkuun, mutta selkeästi yhteisleikki laumatoverin kanssa kuitenkin motivoi sitä niin paljon, että se antaa Loltsille hetkeksi voittoisan aseman, näin inhimillistäen kerrottuna.
Miksi Laika on Biisoni? Kiitän takkukautta, nuoskalunta ja heiluneita trimmisaksia. Tikkujalat ja musta hattarapehko niiden päällä. Ei ehkä maailmanvoittajaluokkaa, mutta hulvaton käytännönkarvalakki. Biisoni pääsee myös takaisin agilityyn, sillä Woolly Bohemia's -koirista koostuva porukka aloittaa yhteistreenit piakkoin. Tällä viikolla treenikertaa meni ohi suun, mutta ensi viikolla päästään taas hommiin. Sydämenkuvat kiiluvat silmissäni. Sitä ennen koiria odottaa kahden ja puolen päivän hoitolaisuus Oskarin ja muiden Leppävaaran paviaanien hoivissa, sillä lähden Ruotsiin. Edelliskerrasta onkin jo pieni ikuisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!