Nyt yritetään ottaa vahinkoa takaisin. Tuntuu, että koko koirallinen elämä hidastui viime kesänä, kun Laikan kynnet alkoivat hajota ja Vinski sai riesakseen anturahaavan, jonka paranemiseen meni yli puoli kesää. Nuo nakersivat kisatavoitteita ja homma läjähti yhdeksi maatuvaksi mökiksi, kun suunnittelin ja tein useampaa näyttöä ja aloitin (ja lopetin...) syksyllä uuden duunin. Kun päälle lisättiin vielä ohjaajan hyvinvointihaasteet, jäi kaikki ylimääräinen pois selviytymisen nimissä. Valmistuin marraskuussa eläintenkouluttajaksi näyttöjen mennessä läpi. Kiitos kaikki oppimestarieläimet, harkkapaikat, Helsingin Fallkulla ja sen ihanat lampaat (Narnia forever ♥) ja Amiedun loistavat opettajat.
Olemme siis kisanneet tänä vuonna enemmän kuin hetkeen. Meno on edelleen aika low key, mutta suunta on sentään nousujohteinen.
Ketterä koira
Vinskin kanssa olemme ehtineet startata meidän ensimmäiset agikisamme! Kävimme kahdella hyppyradalla, tuloksina hyl Ojangossa ja LUVA kakkosijalla Lappeenrannassa, kun annoimme vähän tasoitusta pistämällä kaarratusvaiheen silmään. Rata oli melkoista koiran virvelöintiä. Tuomari mainitsi palkintopallilla melkoisesta vauhdista. Hyllyrata ei sekään ollut kaukana nollasta, mitä nyt hupiukko Viljami valitsi putken ennemmin kuin kepit. Molemmat radat olivat tosi kivoja, tuomareina Anne Savioja ja Jari Helin.
Minun kisajännitykseni näyttää olevan tosi kivasti hallinnassa, vaikka edellisistä agility-starteista on ehtinyt kulua jo kolme vuotta (mihin tää aika..?). Kisatilanne aiheuttaa vain positiivisen adrenaliiniryöpyn ja seikkailunhalun.
Ainut stressinaihe Vinskin kanssa on sen reaktiivisuus toisia koiria kohtaan erityisesti halliolosuhteissa, mutta olemme selvinneet olosuhteisiin nähden kiitettävästi. Treeneissä sen päälle ehdittiin käydä tänä talvena valitettavasti kerran selkäni takaa (pitäkää ne koirat kiinni, kiitos!) ja kisatilanteissa minua toisinaan harmittavat aika letkeästi pidetyt kanssakisaajien koiraeläimet. Tästä on onneksi ollut kiitettävästi puhetta viime aikoina Facen agility-keskusteluryhmässä. Ehkä suuntaus kääntyy, koska en selvästi ole harmeineni yksin. Kisarauha kuuluu kaikille, kilteille ja sosiaalisillekin.
NUUUHHH
Haisulit
Maaliskuun alussa Vinski suoritti nosework-hajutestin hyväksytysti Lohjan Kirsujen hallilla Lohjalla. Testi oli hirmu kivasti järkätty näin reaktiivisen koiran omistajan vinkkelistä katsottuna.
Etukäteen jännitti yllättävän kovasti, miten homma sujuisi, mutta se laukesi, kun Vinski reagoi lämmittelyalueella hydrolaattiin välittömästi ja ilmaisi sen tosi sujuvasti.
Testin laatikkorata meni säätäen, mutta aikarajan puitteissa. Vinski haisteli pohjaa ja vähän sitä sun tätä muutakin, mistä testaaja oli etukäteen sanonutkin. Se loikki muutaman laatikon ylikin, haisteli kumminkin koko ajan. Myöhemmin kävi ilmi, että hallilla oli bongattu erinäisiä pikkujyrsijöitä. En ihmettele, että näitä lihapiirakoita elämässään muutaman listineen Pöltsin pientä päätä saattoi sekoittaa muutama häiriöhaju.
Laika nosework-kokeessa
Osallistuimme Nuuhkujen nose-kokeeseen maaliskuun 30. päivä. Taas kerran jännitti. Etsintäalueet olivat melko ahtaita ja pieniä, mutta mielestäni tosi kivoja. Odotusalueet oli hoidettu tosi sujuviksi ja missään ei tarvinnut olla nenäkkäin toisten koirien kanssa, ellei suorastaan änkenyt. Tuomareina Taina Korhonen ja Miira Hellsten.
Suoritusvuoromme oli ensimmäisenä. Laika nousi auton ensimmäisellä sivulla sitä vasten. Tietysti tämä osui juuri kokeeseen, kun se ei ole sitä herran aikoihin enää tehnyt. Siitä pyyntö alas ja homma jatkui. Laika kaarsi itsevarmasti auton toiselle puolelle ja haju löytyi takarenkaan tietämiltä. Siitä ruhtinaallisen koiranmakkarapalkan kautta ulkoetsintään. Laikaa ei paljon nollakoiran jälkeensä jättämä pissa aidassa kiinnostunut, vaan se hakeutui kohtuullisen nopeasti seinälle ja löysi piilon perustuksen raosta. Näistä yhteensä 25 p + 25 p ja yksi miinus ajoneuvoetsinnästä.
Ehkä vajaan tunnin odotuksen jälkeen siirryimme sisätiloihin. Laatikot olivat ensimmäisinä. Tässä vaiheessa jännitys oli enimmäkseen kadonnut - tai siltä ainakin tuntui. Laika oli sen sijaan varsin kiihtyneellä tuulella, ylitteli laatikoita ja ähisi mennessään, haisteli kumminkin sentään. Se ei ollut ehtinyt käydä kaikkia laatikoita läpi, kun tulkitsin vähän kiireellä sen ilmaisevan, ilmoitin löydön ja se olikin väärä. Mutta, kumma kyllä, Laika ei reagoinut oikeaan, nurkassa olevaan laatikkoon, vaikka osoitin sitä sille. En tiedä, mitä omituisia molekyylejä siellä yleisesti varsin laatikkovarmalle koiralle sitten oli, mutta tällaista tällä kertaa. Luonnollisesti 0 p.
Tulosminä oli laatikoiden jälkeen harmissaan. Ehdin keksiä muutaman metrin siirtymän aikana sata itsesyytöstä (hienoa, I know), jotka jälkiviisaasti myös tietysti korjasin päässäni. Kokosin itseni kuitenkin vielä sisäetsintään.
Sisäetsinnässä Laika kurkki useamman kerran minua kohti eikä meinannut irrota etsimään. Lähti kuitenkin uudesta kehotuksesta aina ja lopulta upposi etsintämoodiin. Huone oli "tyhjää täynnä" verraten esim. viime vuoden Askolan kokeeseen, jossa oli esim. pöytä ja tuoleja keskellä huonetta. Koiran piti osata upota (tai ohjaajan ohjata) etsimään huoneen päädystä ja reunoilta, jonne oli ympätty piano ja tuoleja pinoissa. Jälkiviisaasti voisin todella, että olisin voinut lähettää Laikan suoraan huoneen jompaankumpaan reunaan ja se olisi osannut edetä siitä taitavasti. Nyt lähetin sen suoraan tyhjään ja se kyseli paljon matkalla kohti lähtölinjan vastaista seinää.
Löytö tapahtui viimeisen 30 sekunnin sisällä. 25 p ja yhteensä 75 p koko kokeesta.
Tuomareiden kommentit:
Sisä (Korhonen): Loistavaa ohjausta. Koira työskentelee innokkaasti, vaatii hieman tukea ohjaajalta. Hieno tarkennus ja ilmaisu.
Laatikko (Korhonen): -2 väärä ilmaisu. Rauhallista etsintää, valitettavasti koira kiinnostuu väärästä.
Ajoneuvo (Hellsten): Hieno rauhallinen lähtö, hyvä yhteistyö.
Ulko (Hellsten): Upea yhteistö, antoi työskennellä itsenäisesti.
Näitä oli ihana lukea jälkikäteen. ♥
Tulosminä ja siten ihan kokominä pääsi lopulta yli harmituksen ja tirisen halua revanssiin. Tiedän, että kykenemme tiiminä sataan pisteeseen kirkkaasti. Harmillisesti kokeita on nyt etelässä tosi vähän ja odotan toiveikkaana kesää. Epätoivoissani suunnittelin jo matkoja Jyväskylään ja Kuopioon, mutta autottomana niissä olisi haasteensa enkä tiedä, olenko ihan niin epätoivoinen. Treenaaminen on kuitenkin itsessään tosi kivaa ja kakkosluokkaa voi jo nyt rakennella rauhassa. Laakerinlehtihydrolaatti on päässyt käyttöön ja piiloihin saisi laittaa paljon lisää haastetta.
Tääl se o.
Treenataan:Selkeämpi ilmaisu laatikoille, jotta ei tule virhetulkintoja. Maahanmeno on nyt tehotreenissä. Kokeessa osa ongelmaa oli minun väärä tulkintani ilmaisusta. Toisaalta enpä tiedä, olisiko Laika reagoinut kuitenkaan oikeaan laatikkoon, kun se ei sille lämmennyt, vaikka näytin sitä sille.
"Tyhjiä" etsintäalueita ja uppoamista syvemmälle ilman ohjaajan tukea.
Toko
Suunnittelen viimein tokostarttia Vinskille. Kaikki liikkeet käytännössä sujuvat ja liikeketjuissa ei ole juuri ongelmia. Liikkurihäiriötä se tarvitsee vielä. Lisäksi huolehdin kroonisesti sen paikkamakuusta. Se ei ole vieläkään kovin itsevarma vieraiden koirien kanssa ja haluaisin, että sillä olisi varmasti aidosti hyvä ja varma olo muiden seassa. Aidosti R+-henkistä treeniseuraa ei ole ihan helppo kaivaa seuraksi säännölliseen treenaamiseen (note to self: yritä edes). Oon niin nirso nykyään, etten jaksa mitään johtajuusribulia edes kentän laidalla.
Laika tuskin lähtee enää edes alokkaaseen, ellei kynsissä tapahdu ihmeparanemista. En antaisi sitä itselleni anteeksi, jos se raapaisi huonoimmat kyntessä jossain yhdentekevässä koeluoksetulossa.
PS. Masi-rakas se ehti täyttää jo seitsemän vuotta maaliskuun puolessa välissä. Mihin tämä aika mahtaa rientää? Muistan hyvin sen terävähampaisen, pippurisen piraijan, joka murisi ukkoselle takaisin, söi patjaan kaksi itseään isompaa kuoppaa ja pissasi naapurin katolle!
