Hiiweesti kaawaa

 Kirkkonummella kavereiden kanssa, heinät afrossa. Elsa, Neira, Kiira ja mäoonmaalta-Laika. Ja Erican käsi. Kuva: Jenny Yliollitervo.

Lauantaina oli Kirkkonummen kennelkerhon järjestämä match show. Minulla harvoin on valitettavaa mätsärireissuista, mutta tällä kertaa hyvää oli seura ja muistoksi jäänyt yhteiskuva, ei juuri muuta. Laika sai sinisen nauhan ilman sijoitusta. Se ei kuitenkaan jäänyt mieleen päällimmäisenä, samahan se nyt on, mitä harjoituskehästä jää käteen, kunhan tuomari käsittelee koiria asiallisesti ja homma toimii noin muutenkin - vaan kun ei käsitellyt eikä se hommakaan oikeastaan toiminut. Pienten koirien kehässä ei tullut missään vaiheessa tilaisuutta seisottaa koiraa eikä pöydällä saanut aikaa asetella otusta seisomaan (ja tähän menee sentään muutama hassu sekunti sen jälkeen, kun koira on nostettu pöydälle) ennen kuin tuomari alkoi kopeloida. Kokoomakehässä kehäsihteeri ei tainnut missään vaiheessa tarkistaa, olivatko kaikki koirakot kehässä ja tuomari ei edes vaivautunut kehän keskelle ja koko hoito toimi muuten enempivähempi miten sattuu. Ikävin asia oli kuitenkin tuomari, joka hampaita katsoessaan repi Laikan suun auki sen kuonokarvoista. Olen suoraan sanottuna aivan helvetin pettynyt itseeni, etten siinä tilanteessa tokaissut jotain takaisin ja lähtenyt vaikka kehästä, sillä mun koiraahan ei kohdella noin! En tiedä, onko snautseriharrastajilla tapana tutkia koiriensa purentaa karvoista kiskomalla, mutta ei sitä nyt tarvitsisi muihin rotuihin levittää. Argh.

Viikonlopun huippuhetkiä: uusi lelu. Se rapisee, venyy ja on karvainen ja Amppari-mehujään värinen! 

Ei meillä sentään koko lauantai ihan makkaroille mennyt. Pienten nokosten jälkeen lähdettiin käymään Hyvinkäällä Onnenkoirassa uimasilla. Oli kiva nähdä toisia, aina yhtä innokkaita puudeleita. Laika oli porukan ainut keskari, muut olivat isoja ja se olikin aina välillä kuin pieni pippurinen optimistijolla Itämeressä Ruotsin-laivojen seassa kirjaimellisesti ristiaallokossa. Välillä mietin, että meidän jengistä lähtee kyllä aivan hitonmoinen meteli, kun vähintään pari siilipalloa huutaa lähes taukoamatta ja jokainen kannustaa koiraansa tai nauraa jollekin aivottomalle päähänpistolle (ja sitä muuten tapahtuu!). Sen takia näistä reissuista ei tule blogiin koskaan mitään äänellistä videomateriaalia, koska se kailotuksen määrä on niin hävytön.

 Ei aaltoja tällä kertaa, kun frisbeehullu on paluumatkalla, huh!

 Sunnuntain voisi mun mielestä viettää muutenkin kuin koiraa puunaamalla, mutta vietinpähän nyt sitten näin. Väänsin kolme tuntia itkua trimmiä ja uskallan näköjään jopa postata kuvankin nettiin ruodittavaksi. Sen jälkeen oli pakko mennä ulos vähän heittelemään uutta lelua ja ottamaan muutama seuruupätkä, koska järki meinasi irrota jengoiltaan ja kävellä ulos. (Laika teki hienosti ja keskittyneesti voi kun se on niin hyvä ja paras ja ihana vaikka oli taasTAAS teinejä häiriönä.) Tältä se nyt kuitenkin näyttää:

Tältä se näytti viitisen viikkoa sitten:

Kuva: Jenny Yliollitervo.

Häiriötreenit: lähiöteinit

"Hei mummo, mikset sä laske niitä koiria meidän perään?!!!"

Haistapa räkänokka v... Tarkoitan, "Laika, sivu". 

":D"

Vein koirat lähikentälle treenaamaan ja huokasin onnesta, kun kenttä oli tyhjä. Kunnes kentän laidalle ilmestyi ilmeisesti Korkeasaaresta laskettu parvi esiteinejä haukkumaan, maukumaan ja karjumaan. Huomionkalastelu oli aika luovaa. Laikan mielestä tässä ei ollut mitään mielenkiintoista, enemmän tenavista oli häiriötä minulle, mikä kertoo omaa karua kieltään keskittymiskyvystäni. Hei, villakoirakin keskittyy parem... Ooooh, looky a shiny!!!

Treenin aiheena oli seuruun käännökset oikeaan, rallyn pujottelu ja spiraali sekä maahanmeno. Käännöksissä oikeaan halusin asennon tiiviyttä ja aktiivista oikean paikan hakemista. Palkkasin lelupalkalla etuoikealta. Aloitin treenin hetsaamalla ja Laika olikin innokas ja teki hyvin töitä oikean paikan eteen. Pitää treenata tätä selvästi enemmän. Mulla on joku himo kääntyillä aina vasemmalle, jos treenaan ilman suunnitelmaa, mutta se saa luvan muuttua nyt. 

Tigerista 3 €/ 4 kpl. Siellä oli myös keltaisia ja oransseja, tosi mehukkaita sävyjä (mikä on hei tärkeää).

Tötteröiden ottaminen mukaan oli aika hyvä juttu, koska Koikkalainen repesi housuistaan, kun kasasin ne jonoon kentälle. Miten paljon ideoita voi puudeli saada neljän muovikartion näkemisestä? Ennen kuin ehdin käskeä sen istumaan ahterilleen rauhoittumaan, se karkasi tötteröille, kaatoi yhden, läpsi toista, kiersi kolmannen ja neljännen muutaman kerran (hei onks nää kepit hei onks nää kepit??? kato mää pujottelen KATO HEI SÄ ET KATTONU) ja lensi kaikkien yli parilla loikalla... En tiedä, mitä muiden koirat tekee treeneissä, mut mun koira tekee tätä. Ensimmäinen pujotteluyritys onnistui kolmannelle kartiolle, jolloin Laika jostain syystä karkasi kaatamaan sen. Vedin henkeä, nostin kartion ja aloitin alusta, palkkasin jonon loppuun lelulla. Sen jälkeiset toistot selvittiin meikäläisen reunaehdoilla. Spiraalia en tasan tarkkaan tehnyt oikein, koska sekoitan sen ja pujottelun iloisesti päässäni (ratatreeniä ja treeniseuraa, kiitos), mutta ainakin koira seurasi. 

Maahanmenotreeni sujui vaihtelevalla menestyksellä. Olen vieläkin, VIELÄKIN siinä vaiheessa, että yritän siirtää liikettä sisältä ulos ja yleistää sitä kaikkialle. Laika tarjosi aika ahkeraan myös perusasentoa, mutta sitten tarjosin sille helpotusta ja ajattelutaukoa ja se auttoi. Tällä mun vaihtelevalla treeni-innolla toivottavasti saadaan tämäkin liike vielä jonain päivänä (tänä vuonna, toivon) sellaiseen kuntoon, että sitä voi jossain kisantapaisessa ehkä esitellä. Ehkä.